Aavasaksa ja Tornionjokilaakso


Keskiyön ihailijoistaan tunnettu Aavasaksa

Aavasaksan vaaran päältä avautuu upeat näkymät kauas Tornionjokilaakson vaihteleviin maisemiin niin Suomen kuin Ruotsinkin puolelle. Näkymä on vastakohtainen: alavan viljelysmaiseman ja vanhan asutuksen lomasta näkyy laajojen metsien ja näyttävien jokien muodostama maisema, jonka reunamilta esiin pistää komeita vaaroja. Katsoja voi nähdä vaaran päeltä muun muassa Torniojoen ylittävän sillan ja Övertorneån keskuksen. Torniojoesta erkaneva Tengeliönjoki näkyy vaaran pohjois- ja itäpuolella.

Aavasaksa nousi esille jo vuosina 1736-37, kun ranskalaisen
Pierre Louis Moreau de Maupertuis'n johdolla Lapissa suoritettiin laajoja astemittauksia. Myös italialinen Giuseppe Acerbi kertoi matkakirjassaan Aavasaksasta. Aavasaksan vaara tunnettiin jo varhain matkailijoiden keskuudessa, siinä missä Imatrankoskikin. Keskiyön aurinko on aina houkutellut Aavasaksalle ihmisiä varsinkin juhannuksen aikaan. Matkailijat ympäri Eurooppaa saapuvat paikalle ihailemaan valoisaa kesäyötä. Aavasaksan juhannusjuhlien kulta-aikona parhaimmillaan jopa 20 000 ihmistä saapui paikalle todistamaan valoilmiötä.

Vuonna 1883 matkailijoiden käyttöön avattiin hirsipaviljonki, josta etenkin juhannuksenjuhlijat hyötyivät. Paviljonkin palvelee samaa tarkoitusta tänäkin päivänä. Näkötorni pystytettiin vaaran laelle vuonna 1969. Tornista voi tähyillä ympäristöön kesäisin ympäri vuorokauden. Vaaran alueella sijaitsee myös useita erilaisia luontoreittejä, joiden varrella pääsee ihailemaan joka suuntaan avautuvia näkymiä ja Aavasaksan luontoa. Aavasaksan eteläpuolelle on rakennettu 50 km pitkä vaellusreitistö, jonka vaarojen päältä kaartavan polun varrelta on mahdollista kokea Tornionjokilaakson maisemaa.

-> Katso kuvia Aavasaksalta


Kahden valtakunnan Tornionjokilaakso

Tornionjokilaakso koostuu Tornionjoen varressa olevista kunnista molemmin puolin Suomen ja Ruotsin välistä rajaa. Suomessa siihen kuuluvat Tornion, Ylitornion, Pellon, Kolarin, Muonion ja Enontekiön kunnat. Asutus Tornionjokilaaksossa on koko seudun vanhinta ja se on aina ollut myös Pohjois-Suomen tiheintä. Komeat, vanhat rakennukset kertovat kylien vauraudesta.

Kulttuurinen yhtenäisyys on aina ollut vallitseva piirre molemmin puolin jokea - niin myös nykyään. Edelleen molemmin puolin rajaa löytyy samannimisiä kyläkeskuksia. Valtakunnanraja vedettiin joen keskelle vasta Haminan rauhassa vuonna 1809. Maisemallisesti jokilaakso on laakea, vaikka vaarat reunustavatkin jokivartta erityisesti alueen pohjoisosassa. Etenkin Pellon ja Ylitornion kohdalla jokilaakson näkymät ovat silmiinpistävän kauniita. 520 km pitkä Tornionjoki on vapaana virtaavista joista koko Euroopan pisin.

Joen varrella kuohuu myös useita koskia, mm. Kukkolankoski, joka on perinteitä kunnioittava kalastuskohde ja Suomen pisin vapaa koski 3,5 km pituudellaan. Kukkolankosken rannalla on nähtävillä vanhja hirsiaittoja alunperäisillä paikoillaan. Kukkolan historiasta kertoo se, että se oli 1800-luvun alussa suurin kylä koko Tornionjokilaaksossa. Muita Tornionjoen koskia ovat esimerkiksi Matkakoski, Korpikoski, Vuennonkoski ja Valkeakoski. Paitsi upeita näkymiä, Tornionjoki tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet kalastukseen sekä kesällä että talvella. Myös asukkaille kalastus on varhaisista ajoista lähtien ollut osa elinkeinoa.

-> Katso kuvia Tornionjokilaaksosta