Utsjokilaakso - saamelaiskulttuurin symbolimaisema



Utsjokilaakson harva asutus on keskittynyt jokivarsiin ja Pohjois-Lapille tyypillisiä yksittäistaloja näkyy siellä täällä. Vanhat asuinpaikat ovat muodostuneet niille alueille, joista on löytynyt viljelykelpoista maata. Kylät ovat keskittyneet kirkkojen ympärille Utsjoelle ja Mantojärvelle. Koko Utsjoen kunnassa on vain reilut 1 300 asukasta ja se onkin Suomen kolmanneksi harvimpaan asuttu kunta. Alue on saamelaiskulttuurin tärkeitä seutuja, sillä saamelaisia on asukkaista peräti 45,7 % (vuonna 2006).

Pohjoisuus näkyy Utsjokilaakson ilmastossa selvästi: pitkän talvisen kaamosajan vastakohtana kesäisin auringonvalosta voidaan nauttia noin kahden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti. Kesät tosin ovat viileitä, eikä helteistä päästä nauttimaan edes joka vuosi. Jokilaakson luonnossa on nähtävillä arktisen tundran ja havumetsien vaihettumisalue. Tunturit ovat paljakkaa ja tunturikoivikoita voi nähdä siellä täällä. Kapeaa jokilaaksoa reunustaa joukko komeita vaaroja. Pitkät järvet ja niiden väliset nivat ja kosket vuorottelevat joen juoksussa.

Mantojärvellä sijaitsee vanha, 1850-luvulla rakennettu harmaagraniittikirkko, joka toimii alueen maamerkkinä. Kirkon vieressä jokivarressa on nähtävillä vanhoja saamelaisten kirkkotupia, joita käytettiin kokoontumishuoneina etenkin kirkkopyhien ja markkinoiden yhteydessä. Mantojärven rannan kulttuurimaisema onkin kulttuurihistoriallisesti hyvin arvokasta aluetta.

Utsjoelle on päässyt kunnollista autotietä pitkin vasta vuodesta 1958 lähtien. Siihen asti Utsjoen ja Karigasniemen yhteys oli suurelta osin Tenojokea pitkin kulkevan veneyhteyden varassa. 1970-luvulla valmistui ehkä Suomen näyttävin tieosuus, kun Tenojoen maisemissa kaarteleva Karigasniemen ja Utsjoen välinen tie valmistui.

Utsjoelta löytyy myös Euroopan Unionin pohjoisin piste ja siitä kertova muistolaatta.

-> Katso kuvia Utsjoelta